Mitä eläkkeille tapahtuu?
Jo maksettavan eläkkeen euromäärää ei olla laskemassa. Työeläkkeisiin nyt suunniteltu mahdollinen indeksirajoitin on pohdittu otettavaksi käyttöön 2030, ja toteutuessaan se tarkoittaisi ettei kahden peräkkäisen vuoden työeläkeindeksin nousu saisi ylittää palkkakertoimen vastaavaa nousua. Eläkkeen euromäärää ei tämän säännön perusteella alennettaisi, mutta jatkossa korotus voisi jäädä joinakin vuosina pienemmäksi kuin nykyisessä järjestelmässä.
Mielestäni jo maksettavat eläkkeet ovat niiden saajien omalla työllään ja osuutensa aikanaan maksamalla hankkimia etuuksia joiden olemassaolevaa maksettavaa määrää ei voida lähteä leikkaamaan. Koska kuitenkin juuri nyt tilanteemme on valtion talouden suhteen varsin haastava ja vaikka uskomme parempaan, myös sen paremman hitaaseen kehitykseen on varauduttava, siksi indeksikorotuksen rajoitin. Rajoitin ei kuitenkaan automaattisesti aktivoidu joka vuosi sen mahdollisen käyttöönoton vuonna 2030 jälkeen. Historiallisen kehityksen perusteella näin voidaan arvioida tapahtuvan itse asiassa varsin harvoin. Uskon, että olemme menossa kohti parempia aikoja, ja tätä vasten luotan siihen ettei rajoituksen käyttöönotto tule olemaan tarpeen usein, jos koskaan.
Indeksikorotuksella tarkoitetaan siis summaa jolla eläkettä korotetaan vuosittain. Kyse olisi tämän korotuksen rajaamisesta samaan kuin palkansaajilla, mikäli valtiontalouden tila sitä vaatii. Tämä ei siis myöskään tarkoita korotuksen poistamista, eikä eläkkeen nyt maksettavan euromäärän laskemista jatkossakaan.
On tärkeää muistaa myös, että kansaneläkkeitä ja takuueläkkeitä indeksikorotuksen mahdollinen rajoitus ei koske.
Tulevien eläkkeensaajien kohdalla tilanne on hieman eri. Meidän on välttämätöntä pohtia sitä, miten tulevat eläkkeet rahoitetaan työssäkäyvien määrän vähentyessä suhteessa eläkkeelle siirtyvien määrään. Hallituksen 2026 hyväksytyssä työeläkeuudistuksessa pyritään vastaamaan tähän muun muassa kasvattamalla eläkevarojen rahastointia ja tavoittelemalla sijoituksista parempia tuottoja. Kaikesta huolimatta pyrimme kuitenkin siihen, että uudistuksessa eläkkeen karttumissäännöt ja eläkeikärajat eivät muutu. Ajattelen kuitenkin itse, että olemme tulevaisuudessa väistämättä sen keskustelun edessä, tulisiko eläkeikärajoja muuttaa. Moni hyväkuntoinen ikääntyvä toivoo itse voivansa jatkaa työelämässä vielä nykyiset vanhuuseläkeikärajat saavutettuaan.
Tulevia eläkkeensaajia tarkasteltaessa ei pidä unohtaa yrittäjiä. Hallitus antoi 8.10.2026 eduskunnalle esityksen YEL-järjestelmän muuttamisesta, ja uudistuksen on tarkoitus tulla voimaan vuonna 2028. Esityksessä yrittäjä voisi valita eläkevakuuttamisen perusteeksi joko nykyisenkaltaisen työpanoksen arvion tai yritystoiminnan ansiotuloon perustuvan mallin tietyin ehdoin. Eläketurvakeskuksen alustavien arvioiden mukaan YEL-maksut laskisivat osalla yrittäjistä ja nousisivat toisilla. Varsinkin pienyrittäjien eläketurvaa on mielestäni edelleen pohdittava ja kehitettävä, sillä suunnitellut uudistukset eivät ole vielä riittäviä.
Ja sitten siihen mihin se tämäkin minulla perustuu, eli että ihmisen arvostus ihmisenä ei saa päättyä työuran päätyttyä. Meidän yhteiskunnassamme kun ihmisen arvo on helposti sidottu siihen mitä hän juuri sillä hetkellä tuottaa ja kuinka paljon osallistuu valtiontalouden ylläpitoon. Mie en aivan tuota täysin allekirjoita. Sanottakoon sitten vaikka konservatismiksi, mutta ei meidän yhteiskuntamme ala alusta jokaisen sukupolven kohdalla, me rakennamme sille pohjalle jonka edelliset sukupolvet ovat tehneet. Hyvin toimiva yhteiskunta ei tee ihmisistä tarpeettomia ja arvottomia heidän siirtyessään yhdestä elämänvaiheesta toiseen.
Meillä on vastuu huolehtia siitä ettei kukaan jää yksin tai putoa yhteiskunnan ulkopuolelle vain siksi, että vanhenemme tai sairastumme tai muuten tarvitsemme apua. Tämä on vapautemme toinen puoli. Eikä tämä vastuu tarkoita vain palveluiden järjestämistä. Se tarkoittaa myös sitä, että ihmisellä säilyy mahdollisuus päättää omasta elämästään ja elää omien arvojensa mukaista elämää mahdollisimman pitkään. Sukupolvien välinen vastuu kulkee molempiin suuntiin. Meidän on turvattava ikääntyneiden ihmisarvoinen elämä, mutta samalla myös huolehdittava siitä, että nuoremmilla sukupolvilla on mahdollisuus rakentaa omaa elämäänsä tulevaisuuteen luottaen. Omassa ajattelussani tämä pohjaa siihen, että minulle perhe tarkoittaa useamman sukupolven yhdessä toimivaa yksikköä. Vahva yhteiskunta ei vain järjestä palveluja, vaan se myös mahdollistaa ihmisten kuulumisen yhteisöihin. Eikä tästä huolehtiminen ole vain palvelujärjestelmän tehtävä. Se on myös meidän kaikkien, perheiden, yhdistysten, seurakuntien ja paikallisyhteisöjen asia.
Me emme rakenna yhteiskuntaa vain itseämme varten. Me rakennamme sitä myös niille, jotka tulevat meidän jälkeemme samalla kuin kannamme vastuuta niistä jotka ovat rakentaneet sitä ennen meitä. Senioreiden arvostaminen muuallakin kuin juhlapuheissa on tämän vastuun käytännön toteuttamista.
Pia
